BIRTHDAY GIRL

HEY GUYS!

Eikös tommonen alotus olis aika muksa? Mut joo, mä oon tänään vihdoinkin 15 vuotta!! Aina kun mulla on syndet, tuntuu ku alottasin ihan puhtaalta pöydältä. Oon kyllä oottanu tätä päivää kun kuuta nousevaa, haha. Siis musta on tuntunu, että kaikki on jo täyttäny ja sit ollaan silleen "me ollaan kaikki 15... ainii sähän et vielä oo." Mutta vihdoinki tää päivä on koittanu!! Syndepäivän kunniaks saatte nähä mun söps lapsuuskuvia, haha. Ready, set, GO!!

|| Tässä olen minä ihan pikkusena, sairaalasta kotiin päin menossa. Pakko sanoo, et toi puku on ollu kyllä just mun kokoo, haha. || Tää kuva on varmaan otettu sairaalassa ja oikeesti mun hiukset näyttää tosi tummilta! ||

 

|| Emma maistamassa vauvaruokaa, eikä oo ees niin paha ensireaktio, kun mun siskolla, haha. Terkut mun rakkaalle siskolle, Lotalle<3 || Oon ollu kuvissa aina yhtä hurmaava, eikös... ||

|| Pikku Emma pikku majassa. || Niinkuin kuvatekstissä lukeekin " lelulaatikko on mielenkiintoinen leikkipaikka! " ||

|| Oon jo pienestä pitäen rakastanut joulua!! || Mutta musta tuntuu, että en tykänny sillon niin paljon tonttulakeista, haha. ||

ILOINEN 15-VUOTIAS!

LIFE UPDATED

Moikka taas pitkästä aikaa! Aattelin tulla päivittelemään blogia pienen tauon jälkeen. Vaikka tiedän hyvin itsekin, etten ole velvollinen päivittelemään täällä joka viikko, haluan silti kertoa teille syyn. Ja jos ei ole motivaatiota, niin en kyllä halua pakottaa itseäni kirjoittamaan. Mutta juttuhan on nyt näin... multahan leikattiin noin kolme viikkoa sitten polvi, koska siinä oli synnynnäisiä vikoja. Ne viat hankaloitti mun tanssia ja muutenkin välillä liikkumista. Oon ollut tosi väsynyt joka päivä koulun jälkeen ja oon välillä nukkunu jopa 14 tuntia, haha. Mutta anyway, oon koko ajan pyöritelly päässä ajatuksia postauksista ja muusta blogiin liittyvästä. Mun sukulaiset on ollu ihanan kannustavia lähiaikoina blogin ja muutenkin polven suhteen. Enään 22 päivää keppivapaaseen elämään.

Keppien kanssa on  ollut tosi raskasta. Siinähän tulee yläkroppaan ja käsiin koko ajan rasitusta. Eniten ootan keppien poisottamisessa sitä, kun saan taas lähteä urheilemaan. Urheilu on tullu jotenkin tosi lähelle mun sydäntä viime aikoina. Saattaa kyllä johtua siitä, kun en saa liikkua hirveesti, haha. Mutta elämä hymyilee! Rippikoulu oli mahtava ja koulussa on ollut kyllä mukavaa. Pakko tunnustaa... unohin kokonaan kirjotella mun mahtavasta riparista ja konffiksesta. Mutta kyllähän sitä vielä kerkeää... parempi myöhään kuin ei millonkaan, vai mitä; )

Mä kiitän koko sydämeni pohjasta kaikkia, jotka on jaksanu oottaa uutta postausta ja kaikkia, jotka luki loppuun asri<3